perjantai 15. syyskuuta 2017

Uusiosukat ja tuolin uusi elämä

Edellisestä postauksesta unohtuivat yhdet sukat, kenties siksi että ne useimmiten ovat jalassani. Nämä ovatkin uusiosukat.
Nimittäin pari vuotta vanhat, ensimmäiset itselle tehdyt sukkani (jotka vilahtivat blogissa täällä.)  tulivat tiensä päähän. Useaan kertaan niitä parsittiin, mutta nyt ne alkoivat olla jo niin hauraat, että ei kannattanut parsia. Siispä puriin koko teräosan, ja neuloin täysin hyväkuntoisen varren jatkoksi uudet terät.
Samalla hyödynsin pientä jämälankanöttöstä. Eli tein valkoisen terän keskelle keltaiset raidat. Tuota keltaista ei siis ollut yhtään tuota enempää. Jaoin lankanöttösen kahteen osaan, jotta raidoista tuli yhtä suuret. Nyt nämä ovat taas jalassa lähes aina kotioloissa, ja usein ne pääsevät myös reissuille mukaan.


Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen saanut oman "ateljeen".  Sinne päätyi myös esikoisen hylkäämä, käytössä kulunut työtuoli.
Oikein hyvä tässä on edelleen istua ja työskennellä, mutta kovin on ruma ja rispaantunut. Siispä kaivoin kangaspaloistani apua asiaan. 

Olen joskus vuosia sitten päällystänyt yhden vanhan ja kuluneen työtuolin, ja silloin tein istuinosasta myös kaavan. Tuo kaava oli yhä tallella, joten istuinosa oli helppo leikata oikeaan kokoon. Selkänojaan ei ollut kaavaa, enkä sellaista tehnyt nytkään (mikä kyllä näkyy huonossa istuvuudessa). Asetin vain kangaspalan selkänojalle, ja leikkasin reilusti reunoja mukaillen. Taka- ja alapuolelle jäävät kaistaleet ovat suorakaiteita. Pari saumaa ja kuminauhakuja, se on siinä.


 Käyttämäni kangas on neulosta, joten huolittelin reunat nelipistosiksakilla. Istuinosan reunakaistaletta muotoilin hiukan tuosta osasta, joka jää selkänojan varren kohdalle, sillä siinä kohden kaistale ei mahdu niin pitkälle istuimen alle kuin muualla. Hyvin nuo täyttävät tarkoituksensa, vaikka eivät niin viimeisen päälle hiottuja olekaan. Nyt tämä tuoli on ompelutuolinani, ja palvelee varmasti vielä useita vuosia.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Käsin on tehty monenlaista

Aikaa on kulunut, ja välillä on blogi käynyt mielessä, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi istahtaa koneen viereen. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän vaivannäköä se vaatii, että saa kaikki tehdyt ja kuvatut jutut käsiteltyä.
Huomasin, etten ole edes julkaissut niitä tyttäreni joulusukkia, jotka valmistuivat tammikuussa. Aloitan siis niistä:
Ylipolven-sukat. Tällaisia tyttö toivoi, ja mitäpä ei äiti tekisi kun lapsi pyytää. Yhdistelin näissä useampaa ohjetta, joten mitään valmista mallia ei ole.
Lanka: Novita 7 veljestä raita
Puikot: KnitPro NovaCubics 

Tein yläreunaan myös nauhakujan, johon voi halutessaan pujottaa vaikka pitsinauhan, tai kuminauhan. Nauhaa ei tarvita, sillä yläreunassa on pitkä pätkä joustinta. Sukat ovat napakat, joten pysyvät hyvin ylhäällä.

Nähtävästi onnistuin hyvin lisäyksissä ja kavennuksissa, sillä sukat istuvat hyvin.

Tyttäreni käyttää usein tuollaisia lyhyitä hameita, ja niiden kanssa erityisesti talvella on mukava pitää tällaisia sukkia. 

Tyttö vinkkasi myös, että vetää nämä jalkaansa usein heti herättyään, kun on vielä sellainen unenlämpöinen olo. Näin ei lämpö heti karkaa, kun laittaa jalat viileälle lattialle.


Hirveästi en ole langoilla leikkinyt kevään ja kesän aikana. Kesällä mieli paloi kuitenkin muunlaisiin käden töihin:
Meillä on kaksi koiraa, joista nuorempi on vasta vuoden ikäinen rasavillikko. Keväällä totesimme, että niin paljon vanhempaa koiraa villimpi ja vilkkaampi on tämä veitikka, että meidän on aidattava pihamme. Asumme aivan vilkasliikenteisen tien vieressä, ja tien toisella puolella on kevyenliikenteenväylä. Varsinkin tuolla kevarilla kulkijat kiinnostavat nelijalkaista junioriamme niin, että keväällä alkoi olla todellinen ongelma kun koira juoksi vähän väliä tielle. Rakensimme tontin ympärille aidan, ja sehän kävikin varsin nopeasti valmiiden aidantolppien ja verkon avulla. Mutta portti piti rakentaa itse. Mies jäi pähkäilemään että millainen ja miten. Lopulta sain tarpeekseni, kun koira juoksi viikon sisään kolmatta kertaa tielle. Ilmoitin isännälle, että nyt se portti rakennetaan. Ja niin se rakennettiin. Isäntä antoi tästä kaiken kunnian minulle ilmoittaen, että hän toimi vain apulaisena. Mutta yhdessähän tämä tehtiin:
Tukipuut ovat kuulemma väärään suuntaan vinot, mutta eipä sitä kukaan ollut neuvomassa siinä kohtaa kun näitä rakennettiin. Mutta siinä se nyt on, ja hyvin toimii.  Puutavara on kestopuuta, saranat löytyivät Motonetista. Ja seuraavassa kuvassa vielä poseeraus koirien kanssa. 



Ja kun pääsin vauhtiin puutöiden kanssa, niin jatkoa seurasi. Mieheni on tänä kesänä laajentanut pihan terassia, ja siitä on jäänyt paljon laudanpätkiä. Totesin jossain vaiheessa, että eikös niistä saisi väsättyä vaikkapa kukkalaatikon terassia kaunistamaan. Tähän mieheni totesi, että "sä teet sit vaan". No niin minä sitten tein:
Tässä vasta valmistunut laatikko tekijänsä kera. Mies vaati, että hän ottaa kuvan minusta aikaansaannokseni kanssa työkalujen kera...

...ja tässä valmiina, kukat istutettuina. Hyvä siitä tuli. Olipa kiva huomata, että saa jotain tällaista aikaan.

Ostaessani noita kukkia tuohon kukkalaatikkoon, käsiin tarttui myös muutama muratin taimi. Ajatuksena istuttaa ne kesäkeittiön seinustalle. Katselin samalla köynnösristikoita, mutta kyllä ne vaikuttivat niin kalliilta, että mielessä alkoi muotoutua plan-B.
Tässä muratit laatikoissaan. Virkkasin sisal-narusta köynnösverkon, ja kiinnitin sen niittipyssyllä terassin lattiaan, pylväisiin ja kattoparruun.  Kaikkea sitä voikin tulla mieleen.

Nyt syksyllä ei tuo pihan kylmä tuuli enää houkuttele tällaisiin askareisiin, joten kenties jo pian tartun taas lankoihin. Olen jopa saanut kotiimme oman "ateljeen", kun esikko muutti asumaan omilleen. Nyt ovat käsityötarvikkeet ehkä helpommin löydettävissä ja järjestyksessä, kun niillä on oma huone ja paikka.

Mukavaa syksyä kaikille!



torstai 2. helmikuuta 2017

Helkky neuloo

Pohdin jo, kannattaako tätä blogia pitää yllä, kun en saa päiviteltyä tätä. Mutta toisaalta, tämä on kyllä enemmän sellainen käsityöpäiväkirja. Jos en laittaisi tekeleitäni tänne, en muistaisi lainkaan, mitä kaikkea olen tehnyt. Otan kyllä kuvia tekeleistäni, jos muistan (välillä sekin unohtuu).

Nyt näyttää siltä, että neulomiskammoni on muuttunut pakottavaksi haluksi oppia lisää neulomisesta. Oikein harmittaa, kun selaa käsityölehtiä. Virkkausohjeissa on tosi usein ohjeet alkeista alkaen, niin kuin virkkaus olisi tooosi vaikeaa. Neuleohjeissa sen sijaan termit vilisee, ja puolet ajasta tuntuu siltä kuin lukisi ohjetta venäjäksi.  Siispä ostin lupaavan nimisen kirjan  "Neuleita tumpeloille" (Sarita Kotkavalkama).  Vaikuttaa lupaavalta myös nyt, kun olen jo selaillut sitä. Terminologia ja tekniikat alkavat avautua tumpelollekin.

Tässä postauksessa yritän ottaa aikaa kiinni. Pikakelauksella siis syksyn ja talven aikana syntyneitä käsitöitä. Osa on valitettavasti lähtenyt maailmalle kuvaamatta, ja ne ovat jo painuneet unholaan.


Näitä palatossuja näpertelin syyskesällä. Tossun suun kukkapalat ovat virkattuja, muut palat neulottuja. Nämä päätyivät lopulta lasten mummille syntymäpäiväksi. Lanka on vanhaa seiskaveikkaa. Valitettavasti langan vyötteessä ei ollut vuosilukua, joten en tiedä kuinka vanhaa. Arvelen, että jostain 90-luvulta.



Mieheni sanoi, että tätä hän ei voi toivoa lapsiltaan (molemmat poikia), joten hän toivoi isänpäiväksi, että korjaisin hänen lapasensa. Ne ovat jo vanhat, mutta todella lämpimät. Niissä oli reikiä, ja toinen peukalo ihan riekaleina, kun ne kädessä on peuhattu koirien kanssa.  Purin repaleisen peukalon ja neuloin tilalle uuden. Lisäksi paikkasin reikiä parsimalla ja virkkaamalla. Alla olevassa kuvassa vasemmalla purettu peukalonriekale.
 Näissä kuvissa lapaset on jo pesty, ja kuivattelevat pyyhkeen päällä. Nyt ne ovat jälleen kovassa käytössä.


Jouluksi tein isälleni villasukat. Lankana seiskaveikkaa. Yksivärinen, tummanvihreä lanka on sitä vanhaa lankaa. Kirjava on uudempaa, Viidakkoa.


Myös miehelleni tein viime tingassa joulusukat. Kaupassa kysyin, mitä lankaa, vastaus "ihan sama". Ostin "joulu"-lankaa yhden kerän. Valitettavasti se ei riittänyt, ja toisen sukan kärjen tein vanhalla jättiraita-langalla. Onneksi värimaailma on samaa, joten sävysävyyn mennään.
Tajusin vasta äsken tätä kirjoittaessani, etten ollut lainkaan kuvannut näitä sukkia. Otin siis kuvan ihan äsken. Sukat ovat jo käytössä vanuneet, ja täynnä koirankarvoja. Mutta käytössä ovat päivittäin.

Siskolleni tein myös joulu-/nimipäiväsukat. Hänellä oli nimpparit marraskuussa. Hän tykkää retroväreistä, joten sellaisilla lähdin neulomaan. Uhkarohkeasti myös ihan uudella mallilla.

Ohje on Merja Ojanperän kirjasta "Kauneimmat Villasukat".
Malli: Helmi-Orvokki  (paitsi että jätin orvokit tekemättä)
Lanka: Novita 7 veljestä


Ohjeen mukaan tuossa raidoitetussa kohdassa pitäisi olla siis virkattuja orvokkeja joissa on helmi keskellä. Sisko ei halunnut niitä, joten se siitä. Kauniita kuvioneuleita sekä varressa että terässä. Ja nilkassa muutama sentti kirjoneuletta. Huh. Ei se minulta ihan helposti käynyt, ja on näissä virheitä. Onneksi vain minä huomaan ne (toivottavasti).
Tykkään mallista, ja sisko tykkäsi myös.  



Tyttären joulusukat valmistuivat vasta tammikuussa, eikä niistä ole vielä kuvia, joten postaan ne erikseen. Sen sijaan toinen lapsenlapsista, 5-vuotias, oli saanut joulupukilta muutamat liian pienet villasukat. Äitinsä pyysi, jos tekisin tytölle parit sukat kokoa 30. Tämä koko on hänelle jo vähän reilu, mutta tyttöhän kasvaa koko ajan.
Näissä ensimmäisissä on junasukka-varsi, mutta jalkaterä on pelkkää sileää neuletta.
Lanka: Novita Nalle Luontopolku
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,0


Nämä toiset ovat sitten perussukat, mutta terä on raidoitettu. Ekan kerran muuten raidoitin ilman raitalankaa. Ja ohje langan kuljettamiseen kerrosten välissä löytyi tumpelon neulekirjasta...
Värit ovat vähän tuollaista Frozen-linjaa; turkoosia ja valkoista.

No niin, sukkia pukkaa... seuraavaksi ajattelin neuloa yhdet itselle. Virkkuukoukkua olen viime aikoina käyttänyt lähinnä pudonneiden silmukoiden poimimiseen... mutta vielä tulee sekin aika, että taas virkkaan jotain.

Kivaa, jos jaksoit lukea loppuun. Iloista kevättalvea juuri sinulle!


tiistai 9. elokuuta 2016

Kukkapeitto Nealle

Tämä työ on aloitettu jo viime vuonna, mutta jäi tauolle kun sairastuin. Pikku hiljaa olen sitä tehnyt, ja nyt kesällä laitoin ison vaihteen päälle. Haluan nimittäin antaa tämän syntymäpäivälahjaksi lapsenlapsellemme Nealle.
Nyt tulee paljon kuvia, mutta olin niin innoissani tämän valmistumisesta.

Tein tytölle torkkupeiton. Hän täyttää vasta 5 vuotta, mutta tämä on aikuisen kokoinen. Tarkoitus on, että tämä, hyvin pidettynä, kestää loppuiän. Tai ainakin pitkälle aikuisuuteen. Idea lähti siitä, kun tyttö meillä ollessaan tykkää kietoutua virkattuihin peittoihimme katsellessaan piirrettyjä.

Virkkasin ruutuja, ruutuja, ruutuja....
Siinä ne ovat kaikki. Odottamassa yhdistämistä. Niitä on 165 kpl.

Tässä vasta valmistunut, vielä pesemätön peitto. Kuvattu sisätiloissa, joten väritkään eivät pääse oikeuksiinsa.
 Ruutuja on siis neljän laisia. Keskellä olevissa viininpunaisissa ruuduissa ovat kirjaimet N-E-A. Kukkaruudut ovat kaikki samanlaisia, mutta kolmella eri värillä.
 Alla pari lähikuvaa peiton keskeltä.
 Kirjaimet on virkattu puhvisilmukoilla, joten ne ovat hieman koholla.
 Ja tässä lähikuvia kukkaruuduista.


Yllä olevat kuvat oli siis otettu ennen pesua. Alla sitten pesun jälkeen. Ihan pesukoneessa pesin 30 asteessa. Levitin uudelle terassille kuivumaan, ja muotoilin kosteana. Ensimmäinen kuva on otettu auringon paistaessa, joten varjoja näkyy. 
 Ja toisessa kuvassa aurinko on pilvessä. Näissä kahdessa kuvassa näkyy ehkä ruutujen yhdistämistapa parhaiten. Ompelin siis ensin nuo kirjainruudut. Sitten ompelin pohjavärin kukkia kehäksi, ja virkkasin kehän kiinni kirjainruutuihin. Jatkoin samaan tyyliin koko peiton. Seuraavana tummat kukkaruudut, ompelin kehäksi ja virkkasin edelliseen kehään. Sitten taas välikerros pohjavärin kukilla, ja seuraavaksi vaaleanpunaiset kukkaruudut. Näin sain peittoon tekstuuria lisää. Kukat toki ovat koholla, kun ovat nekin puhvisilmukoilla, mutta nyt nuo virkatut saumat näkyvät kauniisti koholla, ja kehystävät kukkia.
 Pesun jälkeen kirjaimetkin näyttivät kohoavan paremmin esiin pinnasta.

Kukkaruudun malli löytyi video-ohjeena netistä. En valitettavasti tallentanut sitä, joten en varmaankaan löytäisi, vaikka etsisin. Ohje oli kuitenkin helppo oppia ulkoa. Kirjainruutuihin löytyi ohje omasta kirjahyllystä.
Koukku: KnitPro SoftGrip 5,0
Lanka: Värillisten kukkien keskiosat (keltainen ja oranssi) ovat Novitan 7 veljestä ja Nalle lankoja, jämäkeristä.  Muuten kaikki käytetty lanka on Okiteks Okilana (50% villaa, 50% akryylia). Lanka on ostettu paikallisesta lankakaupasta.
Pehmeää, paksua lankaa, tuntuu villaisen lämpöiseltä. Synttärit ovat syyskuussa, joten reilun kuukauden peitto saa odottaa vielä käyttäjäänsä.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Terassin pörriäiset

Pieni välityö, ennen kuin saan vuoden suurimman työni julkaisukuntoon.
Tänä vuonnahan on jopa uutiskynnys ylittynyt monta kertaa ampiaisten suuren määrän vuoksi. Kyllähän niitä meidänkin pihalla, talossa ja puutarhassa pörrää. Ja tunkevat joka paikkaan. Varsinkin perjantai-illan viinilasiin.
Kyllästyneenä hätistelemään niitä pois lasin kimpusta, tartuin koukkuun. Muistan nähneeni jotain tämän tapaista jossain virkkauslehdessä, mutta sitä en nyt malttanut lähteä etsimään, vaan nappasin jämälanka-nöttösen ja vedin hatusta.
Muistelen, että ohjeessa reunaan virkattiin helmiä painoksi, mutta pysyyhän tuo lasin päällä ilman niitäkin. Ja pörriäiset kyllä pörrää edelleen, mutta eivät pääse lasiin. Ja tähän sai kulutettua yhden lankakerän jämän, josta ei enää olisi riittänyt mihinkään isompaan.
Lanka: Novita Tennessee
Koukku: 3,5
Ei ohjetta.


sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kesän lämmikkeitä

Vaikka kesä olisi kuinka lämmin, niin kyllä silti välillä paleltaa. Siksi Suomen kesässä tarvitaan välillä villaista.
Mieheni, kuten moni muukin suomalaismies, vietti nimipäiväänsä juhannusaattona. Pienellä viiveellä tein hänelle nimipäivälahjaksi kesäiset villasukat.
Kesäiset siksi, että näissä on vartta tuskin lainkaan.  Ensimmäinen kuva on otettu ilman salamaa, joten värit ovat hieman tummia. 

Lanka: Novita 7 veljestä
Ohje: jostain Novitasta tämäkin oli, mutta en muista mistä. Ohje oli kuitenkin naisten sukille. Minä vain lisäsin jalkaterään pituutta.
Puikot: KnitPro Nova Cubics 3,5

Nämä ovatkin olleet ahkerasti mieheni jaloissa.

Itselläni varpaiden lisäksi palelevat kädet, ja jotain käsivarsien/hartioiden lämmittäjää olen haikaillut jo pitkään. Nyt sain tehtyä tällaisen:
Ohje kirjasta: Hetaleita poropeukaloille  (hiukan muokattuna)
Lanka: Novita Jenga
Puikot: 6,0 sukkapuikot, 10 pyöröpuikot
Kirjan ohjeessa tämän nimi oli "bolero", mutta kyllä minä ennemmin sanoisin hihatin, tai jotain siltä väliltä. Mallina kuvissa tyttäreni, jonka yllä tämä on aavistuksen liian iso. Minä olen harteikkaampi, ja minulla on pidemmät kädet.

Hihat ovat tarkoituksella pitkät, jotta kädet pysyvät lämpiminä. Minulla hihat eivät tosin tule ihan näin pitkälle. Ohjessa hihat piti neuloa tasona, ja lopuksi ommella sauma, mutta minä neuloin nämä pyörönä. 

 Tarpeen tullen kylmät kädet voi piilottaa kokonaan lämmittelemään. Ihan kuin muhvi.

Takasauma näyttää tässä vinolta... ehkä se onkin. Hihat siis neulottiin erikseen ja ommeltiin takaa yhteen. Reunukseen olisi pitänyt olla saman paksuiset puikot kuin hihoissakin, mutta minulla ei ollut nro 6:n pyöröpuikkoja. Neuloin siis 10 pyöröillä, joten reunuksen silmukat ovat paljon isompia. Ei kovin kaunista, mutta ei tämä mikään edustusvaate olekaan, vaan tarkoituskin on käyttää tätä lämmikkeenä vain kotona.

Näiden töiden langankulutusta KnitMeteriin syöttäessäni huomasin (kauhukseni), että olen tänä vuonna neulonut enemmän kuin virkannut! Jopas jotakin! Tämä kylläkin muuttuu seuraavan työn myötä. :-)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kissojen kamaa

Tämä on valmistunut jo toukokuussa, mutta enpä vaan ole saanut istahdettua koneen ääreen kuvia käsittelemään...
Meillä on kaksi kissaa, ja niillä on vain yksi, osittain rikkinäinen kiipeilypuu. Pitkään olen jo miettinyt, että talomme portaikkoon mahtuisi hyvin seinille jotain... ja niinpä, kun toukokuussa pidin loput viime vuoden lomani, ryhdyin tuumasta toimeen (ensin kysyttyäni mieheltä luvan).
Löysin kangaskaupasta tuollaista pörröistä kangasta, vähän kuin tekoturkista, mutta ei ihan. Kauniin violettia. Sitten pengoin pihavarastoamme, kellaria ym. säilytystiloja, ja löysin hyllyn jos toisenkin. Niiden päälle sitten liimailin kangasta. 

Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut, vaan lähdin vähän "soitellen sotaan" kiinnittämään hyllyjä seinälle. Tuo oksa on pihavaahterastamme. Oksaan ei tullut lehtiä tänä vuonna, joten se karsittiin. Siitä sahattiin miehen avustuksella sopiva pätkä, ja hiottiin kuiva ja hilseilevä pinta pois. Parilla ruuvilla hyllyyn kiinni sekä ylhäältä että alhaalta.

 Tuo iso hylly, jolla Pate-kissa kuvassa makoilee, oli edellisessä elämässä kaapin ovi. Sekin löytyi pihavarastosta. Irrotin saranat, sahasin sopivaan mittaan ja liimasin kankaan.

Vielä löytyi vanhat "kissatikkaat", jotka joskus olivat ulkoseinässä keittiön ikkunan alla. Siitä sain hyvän kulkusillan tuonne ylös. Nyt tuo on Paten lempipaikkoja. Sinne se aina kömpii ruuan jälkeenkin nukkumaan.

Vielä tuossa on paranneltavaa, mutta suunnittelen taas jonkin aikaa, ja sitten... kangastakin vielä jäi, joten eipä sitä tiedä mitä vielä seinille ripustan.