Suoraan vuosisadan vaihteesta

Meillä on kuoron kanssa ollut tämän kevään harjoitus-projektina kuoronjohtajamme säveltämä kamariooppera. Varsinaiset esitykset alkavat vasta syksyllä, mutta tänään meillä oli ns. "harjoitus-esitys", johon kutsuttiin läheisiä ja tuttavia. Puvustuksesta vastasimme pääosin itse. Niinpä minäkin, varsin muodokkaana naisena jolle ei kirppiksiltä mitään löydy, istahdin ompelukoneen ääreen ja pyyhin siitä pölyt....



Tarina sinänsä ei ole aikakauteen sidottu, mutta me päätimme sijoittaa sen 1900-luvun alkuun ja/tai siihen vuosisadan vaihteeseen.  Lavastuksia on kaksi; maalaistalo, jossa olemme perheenjäseniä tai palvelijoita, sekä ravintola/kievari, jossa olemme asiakkaita.

Tässä minun asu-kokonaisuuteni, ensin maatilan asu edestä:



sitten sama asu takaa:



Kaikki on ommeltu itse. Kankaat ovat pellavaa, paloja Eurokankaan löytölaareista. Pitkä harmaa hame, paitapusero ja ns. emännän essu.

Ohjeet vuosien -95 ja -96  Suuri Käsityölehdistä, en muista mistä numeroista. Essu taisi olla joulunumero -96...



Seuraavaksi esittelen jo yllä olevissa kuvissakin näkyvän kampaukseni:



Palmikkotiara edessä, joka kiertyy taakse....  nutturaksi.



Tämä on virkattu. 



Lanka: Spritz  (50% merinovillaa, 50% akryylia)

Koukku: 15,0

Malli:  osa mallista "Rapunzel wig"    (lehdestä:  Crochet today!  Sept/Oct 2011)

Virkattu 8-kertaisella langalla.  Niskan palmikko palmikoitu 60:lla langalla.





Ajattelin että käytän samaa hametta ja puseroa myös ravintola-kohtauksessa pienin muutoksin:



Essu pois, ja tilalle irrallinen röyhelökaulus:



Irtokaulus kiinnittyy neppari-napilla niskaan, sekä varmuuden vuoksi hakaneulalla paidan rintamukseen.

Ohje löytyi netistä, mutta muokkasin sitä vähän.



Lanteille huivi, samasta kankaasta kuin kaulus. Kangas on niin ohutta, ettei sitä minun vanhalla ompelukoneellani saanut siististi siksakattua, eikä minulla ole saumuria. Niinpä:



Päärmäsin reunan käsin pykäpistoilla. Aion myöhemmin virkata tähän vielä vähän verkkoa ja laittaa hapsut.



Lisäksi tein ravintola-asuun pikkuruisen hatun:



Yksityiskohdat erottuvat huonosti koska hattu on pääosin musta. Se on pikkuruinen pillerihattu, jossa lierit kääntyvät taakse.

Lierin reunan alla on samaa kukkakangasta kuin kauluksessa ja huivissa, samaa pitsiä kuin kauluksessa ja lisäksi tuollainen tyllistä taiteltu koriste.

Malli on ihan itse kehitelty.

Tässä vielä lähempää kuva:



Tämä itsensä puvustaminen oli oikein kivaa. Sai oikein heittäytyä luovuuden valtaan. Tulos nyt on mitä on.... mutta minulla kyllä oli hauskaa näitä tehdessä.





Itse harjoitus-esitys meni yllättävän hyvin, vaikka harjoiteltavaa vielä riittääkin.





Nyt voin taas hetkeksi keskittyä muihin käsitöihini.







Mukavaa alkukesää sinulle!

Synttäreitä ja äitienpäivää

Meidän perheessä toukokuun alku on aina yhtä juhlaa. Kuopuksellani ja miehelläni on tässä kuun alussa kolmen päivän välein synttärit ja sitten siihen osuu vielä tämä äitienpäivä, joten kakkuja ja muita herkkuja on tänäkin viikonloppuna popsittu ähkyyn asti.

Kuopukseni suosikkikakku on mansikkakakku, mielellään vielä niin että päällä on suklaaseen kastettuja mansikoita. Sellaista hän tänäkin vuonna toivoi. Tällä kertaa jätin kakun reunat kuorruttamatta, vähän eri näköistä kuin ennen.

Kakku on aika korkea. Viiden munan gluteeniton pohja, välissä paksulti mansikkamoussea.

Päällä valkosuklaa-kermavaahto ja ne mansikat.

Tämä syötiin lauantaina loppuun. Nuoriso kavereineen "tuhosi" illalla loput, mitä päivän kahvituksista jäi.

Oli siis ilmeisesti maittavaa!

Muita tarjottavia:

Moster Lydia's Sandkransar (gluteeniton versio).  Ohje löytyy täältä.

Sekä Kuningas Kustaan leivät, eli pikku-kierrepullia paperivuoissa. Nekin tein ensimmäistä kertaa gluteenittomana.

Lisäksi pikku suolapaloja. Nämä on tehty kaupan valmiisiin crostini-kuoriin. Täytteenä vatkattua kermaa ja savuporotuorejuustoa. Koristeeksi puolikas viipale kirsikkatomaattia ja pieni persiljan oksa.

-

Äitienpäiväksi esikoiseni teki minulle (ja tämän päivän synttärivieraille) kermaliköörikakun.

Yllä olevista kekseistä murusteltu pohja, jonka päällä ihana kermaliköörimousse kaakaolla maustettuna.

kakku on aika matala, mutta makua siinä riittää! Todellinen herkku. Kyllä on kiva välillä syödä oman tytön tekemää kakkua.

Lahjaksi sain mm. nämä pitkään toivomani Reino-tossut:

Eikö ole ihana väri?!

Lisäksi sain toivomani Sinikka Nopolan uuden kirjan, ja tyttäreni itse kirjoittaman runon (joka nosti kyyneleet silmiini, niin kauniisti hän kirjoitti).

 

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille!

 

 

Helminauha-koristeinen kesäponcho

Ensin ihastuin kauniiseen malliin. Sitten ihastuin upean väriseen lankaan. Sitten löysin vielä täydellisesti edellisiin sopivan helminauhan. Niinhän se sitten syntyi:

Malli: poncho,  lehdestä "Diana Silmukkaleikit"

Koukku: 3,0

Lanka: Midara  Bella Batik (100% puuvillaa)

Mallina poseeraa kuopukseni.

Ponchon etureunaa ja pääntietä koristaa tuollainen nauha josta roikkuu pieniä helminauhoja. Väri sopi täydellisesti langan ruskean sävyihin.

Lanka löytyi  täältä.   Nauha löytyi samasta liikerakennuksesta muutaman oven päästä,  täältä.  

Tämä on kyllä Salon ihanin pikku liikerakennus. Samassa rivissä ovat  Salon Nappi, Askartelupuoti Mulperi, Lanka- ja käsityöliike Anjalin (Susun kauppa), sekä Solveig Shop!.

Eli kun käsityö- ja askartelutarvikkeita on vailla niin yleensä riittää osoite Annankatu 5, Salo.

Ponchossa on ihan yksinkertaisia ketjusilmukka-kaaria ja pylväsryhmiä. Väri vaihtuu tasaisesti ja sävyt ovat ihanan raikkaan kesäiset. Tykkään kovasti!

Tässä näkyy vielä läheltä tuo kaunis helminauha. Ponchossa on siis kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta. Takaa kappaleet on ommeltu yhteen, mutta edessä ne kiinnitettiin virkkaamalla yhdessä tuon helminauhan kanssa, ja samaa kyytiä jatkettiin helminauhan kanssa sitten koko pääntie ympäri.

Varmaankin tätä tulee kesällä pidettyä (ellei joku sitten vie tätä käsistä...). 

 

Nyt on ollut jo monena päivänä niin ihana ilma, että alan viimeinkin uskoa kesän lopultakin tulevan!

Ihanaa loppuviikkoa sinulle, joka täällä kävit! 

 

 

 

Kevyt kesäliivi "lumipalloilla"

Ystäväni Anne toi minulle kassilisen lankaa, josta hän pyysi minua tekemään itselleen kevyen liivin, jota voisi pitää mekon tai tunikan kanssa. Ja sepä olikin haastavaa lankaa!

Muutoin punaisessa langassa on noin tuuman välein valkoisia pikku-lumipalloja, ja sellaista lankaahan on varsin haastavaa virkata. Ainakin jos haluaa nättiä lopputulosta niin että ne kauniit pallurat tulevat esiin. Tein koetilkkuja toisensa perään, koetin eri kokoisia koukkuja, erilaisia silmukkamalleja, enkä oikein ollut mihinkään tyytyväinen. Lopulta mieleeni pälkähti että voisin käyttää tätä lankaa "vain" tehostelankana, ja ottaa toisen langan rinnalle.

Susun kaupasta sitten kävin hakemassa apua. Pyysin ohutta ja kevyttä lankaa. Susu ehdotti TeeTeen Elegantia. Ihana lanka!

Ja johan lähti työkin sujumaan!

Annen toiveena oli lyhyt, hieman A-linjainen ja kevyt liivi.  Tällaisen sain aikaan (ja sain Annen itsensä malliksi!):

Minä olen huono kuvaamaan, ja illan valaistus ei ollut paras mahdollinen, mutta kyllä näistä jotain selvää saa.

Virkkasin siis pylväillä koko liivin. Aina kahden kerroksen jälkeen virkkasin kaksi kerrosta niin että kuljetin pompula-lankaa mukana, ja koska käytin isoa koukkua, punainen kuultaa kivasti tuolta valkoisten pylväiden lomasta. Ja tietysti pyrin kääntämään pallurat aina etupuolelle.

Tässä liivi takaa päin:

 

Kädenteille, etureunoihin ja pääntielle virkkasin Elegant-langalla pylväsviuhkoja. Eteen tein nyörihaarukalla kevyet nyörit joilla liivin saa sidottua kiinni.  helmaan ten kaksi lenkkikerrosta pelkällä pompula-langalla. En edes oikeastaan virkannut, vaan aina kolmen pompulan välein kiinnitin langan piilosilmukalla edelliseen kerrokseen. Toisessa kerroksessa lisäsin lenkkejä, joten se on runsaampi kuin ensimmäinen kerros.

Tässä kuvassa näkyy tuo kiinnityskohta ja reunusta.

Langat:  Filo Blu  Pallino  ja TeeTee Elegant;  molempia kului hiukan yli yhden kerän verran.

Koukku: 4,5

Malli omasta päästä

Molempia lankoja kului siis arviolta 55 - 60 g, eli liivi on hyvin kevyt.

Tässä kuva vielä reunuksesta:

Ainoa ongelma tässä on, jonka jo huomasimme, että oven kahvat kannattaa ohittaa varoen! Nuo lenkit nimittäin tarttuvat helposti kaikenlaisiin "ulokkeisiin"... 

 

Anne kuitenkin oli tyytyväinen liiviin, joten niin olen minäkin!